Tosiasia on, että kaikki elävät organismit paskovat. Uloste voi näkökulmasta riippuen olla valtava, erittäin pahanhajuinen ongelma tai toivoa luova ratkaisu aikamme haasteisiin. Miksi siis paskasta puhuminen on niin suuri tabu, vai onko sittenkään? Harva meistä nostaa paskan puheenaiheeksi ihan missä tahansa seurassa, mutta toisaalta erilaisten kakkaamiseen liittyvien kirjojen – ja jopa kakkaemojin – suosio kertoo asenteiden muuttumisesta viime vuosien aikana.
Niin tai näin, paskasta olisi mielestämme syytä puhua enemmän. Tässä teemajaksossa rohkaistuimme avaamaan sanaisen arkkumme tästä demokraattisesta toiminnosta. Ja puhetta paskasta tässä jaksossa riittää; elimistömme ihmeellisestä tavasta tuottaa tätä “pimeää ainetta”, siitä millaisia vaaroja ulosteeseen liittyy ja myös siitä, miksi paskan keräämiseen ja edelleen jalostamiseen pitäisi suhtautua suurella hartaudella.
Löylyosiossa puhumme paskomiseen liittyvistä käytännöistä, kulttuurieroista ja jopa huussikäynnin rituaalisesta ulottuvuudesta. Pohdimme myös, millaista voisi olla paskan metafysiikka.
Jaksossa mainittuja lähteitä:
JStor Daily – A History of Human Waste as Fertilizer